Hertta on Tampereella sijaitseva vaihtoehtoinen kaupunkitila, jossa erilaiset yhteiskunnalliset ja kulttuuriset toimijat voivat järjestää tapahtumia ja tavata toisiaan. Hertta on tarjonnut positiivisen ilmapiirin sisältävän kohtaamispaikan erilaisille toimijoille. Hertan koko idea sisältää jo lähtökohdiltaan vahvoja painotuksia solidaarisuuden ja rauhan puolesta. Kahvilan tavoitteena on ottaa huomioon ruohonjuuritason, alakulttuurien sekä kokeilevan ja yhteiskunnallisen taiteen toiveita kuvataiteista musiikkiin. Hertan toiminnassa painotetaan vaihtoehtoisen ja tietoisen kuluttajuuden sekä itsenäisen työnteon ja tuotannon muotoja ja tapoja. Vain rasistiset ja fasistiset toimijat on rajattu tilan ulkopuolelle.

Kulttuurikahvila Hertan tiloissa on aloittanut toimintansa myös Sosiaaliasema X, jonka tarkoituksena on auttaa ihmisiä, jotka tarvitsevat apua selvitäkseen sosiaalisesta byrokratiasta. Ympärillä toimii asiantuntijaverkosto, joka tarpeen mukaan hankkii tukea ja apua. Sosiaaliaseman toiminnassa ihmisiä ei jaeta auttajiin ja autettaviin, vaan kaikilla on mahdollisuus antaa ja vastaanottaa apua. Sosiaaliaseman tarkoituksena on etsiä porukalla ratkaisuja niihin arjen ja viranomaisjärjestelmien varjopaikkoihin, joissa ihminen ei yksin pärjää.

Hertan taustalla toimivat aktiivit eivät ole lannistuneet matkan varrella kohtaamistaan vaikeuksista, vaan ovat jatkaneet määrätietoisesti toimintaa. Kahvilan työntekijöiden apu ja tuki on edesauttanut monin tavoin tamperelaisen kansalaistoiminnan aktivoitumista.

Kunniamaininta SuPerin Helsingin sosiaalitoimen ammattiosastolle

Ay-väen rauhanpäivillä myönnettiin myös kunniamaininta SuPerin Helsingin sosiaalitoimen ammattiosastolle. Tänä vuonna 10 vuotta täyttävä ammattiosasto on ymmärtänyt, että edunvalvontaan kuuluu yhteiskunnallinen valveutuneisuus, johon sisältyy solidaarisuuden,

Tampereen yliopisto, päärakennus (Kalevantie 4)

http://rauhantoimikunta.fi/

Nykyään osasta maahanmuuttajista, etenkin muslimeista, tuotetaan samanlaisia stereotypioita, kuin juutalaisista 30-luvun natsi-Saksassa. Pitäisikö tästä huolestua? Ainakin kaikenlaisesta vihamielisesti sävyttyneestä puheesta on tullut aikaisempaa hyväksytympää ja salonkikelpoista. Erilaisuuteen suhtaudutaan ennakkoluuloisesti ja negatiivisesti.

Tampereella pysähdytään miettimään, mihin omassa ajassamme ja yhteiskunnassamme lisääntynyt toisiin kohdistuva viha voi johtaa? Miten pitkälle vihamielisyys voidaan sallia? Kenelle moraalinen vastuu kuuluu?

9. Marraskuuta klo 18.00 Kulttuurikahvila Hertassa keskustellaan rasismista ja maahanmuutosta.

Kirkkoherra Veli-Pekka Järvinen

Tiedotusopin yo Emilia Kukkala

Erik.sairaanhoitaja Mahmoud Machaal

Professori Juha Suoranta

Esiintyy: J!Kumpulainen ja Veijarit

Operaatio Reinhardin tuhoamissuunnitelman mukaisesti natsit rakensivat ensimmäiset kolme tuhoamisleiriä vuonna 1942: Belzec maliskuussa, Sobibor ja Treblinka heinäkuussa. Näissä kolmessa tuhokoneistossa murhattiin 1,5-1,7 miljoonaa ihmistä, eli enemmän kuin Auschwitzissä vuosina 1941-1945. Treblinka ja Sobibor olivat ainoat tuhoamisleirit, joissa noustiin kapinaan. Nämä leirit tuhottiin välittömästi kapinoiden jälkeen. Maat tasoitettiin ja puita istutettiin peittämään jäljet.

Rauhanpuolustajat haluavat muistaa Sobiborin muistopäivänä 14. lokakuuta näitä ihmiskunnan surunhetkiä.

Tule sytyttämään kynttilä Tampereen keskustorille perjantaina 14.10 klo 18-20 välisenä aikana.

Joshua Phillips Tampereella 19.10. kello 18 Kulttuurikahvila Hertassa, Näsilinnankatu 22

Phillipsin näkemykset poikkeavat merkittävästi USA:n entisen varapresidentin Dick Cheneyn linjauksista. Tuoreessa kirjassaan Cheney väittää, etteivät USA:n tiedustelupalvelun kuulustelutekniikat aiheuttaneet pysyviä vaurioita kuulusteltavissa. ”Pakottava kuulustelu” tuotti merkittäviä tuloksia, muttei aiheuttanut haittaa kuulusteltaville. Phillipsin mukaan USA:n käyttämät kuulustelutekniikat – etenkin niin sanotun terrorismin vastaisen sodan alkuvaiheissa – elävät niin kiduttajien kuin kidutettujenkin mielissä yhä tänään.

Phillips kertoo, mikä johti USA:n joukkojen harjoittamaan kidutukseen terrorismin vastaisen sodan vanavedessä sekä toimien vaikutuksesta amerikkalaisiin sotilaisiin ja itse kiduttajiin. Phillips tarkentaa viimeaikaisia tapahtumia liittyen ”poikkeuksellisiin otteisiin” terrorismin vastaisessa sodassa.

Toimeenpantiinko USA:n tiedonhankintamenetelmät Geneven sopimuksen puitteissa?

Millaisia vaikutuksia USA:n toiminnalla on ollut maan rooliin kansainvälisellä areenalla?

Washington Post, Newsweek, The Nation, Salon, The San Francisco Chronicle ja the Atlanta Journal-Constitution ovat julkaisseet Phillipsin artikkeleita Kaakkois-Aasian, Lähi-idän ja Etelä-Aasian tapahtumista. Hänet on myös palkittu Heywood Brounin ja Columbian yliopiston Alfred I du Pontin journalistipalkinnoilla.

Hänen viimeisin kirjansa None of Us Were Like This Before, joka käsittelee kidutusta osana USA:n julistamaa terrorismin vastaista sotaa, on herättänyt laajaa keskustelua ympäri maailmaa.

Lisätiedot:

http://noneofuswerelikethisbefore.com/

Karim Maiche 050 520 6343

Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt vuoden 2011 tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot kymmenelle yksityishenkilölle tai ryhmälle tiedonjulkistamiseen liittyvistä ansioista. Yksi palkituista on toimittaja Hanna Nikkanen, joka palkitaan tutkivasta journalismista ja erityisesti teoksesta Viaton imperiumi, joka on julkaistu Rauhanpuolustajien Pystykorva-sarjassa.

Rauhanpuolustajat onnittelee Hanna Nikkasta!

Palkintoperusteissa sanotaan:

Hanna Nikkasen kirja Viaton imperiumi avaa näkymän suomalaisten suuryritysten toimintaan maailmalla. Kirja vie lukijan Kongon kaivoksista Iranin mielenosoituksiin ja Brasilian sellutehtaisiin. Se näyttää, miten entisajan pienestä Suomesta on kasvanut vaikutusvaltainen maa, jonka yritystoiminta esimerkiksi metsäteollisuuden ja tietotekniikan aloilla vaikuttaa monen muun maan kansalaisten hyvinvointiin.

Tutkivalla otteella taustoitetut esimerkit valaisevat yritysvastuun käsitettä ja saavat lukijan pohtimaan, mitä voimme vaatia kotimaisilta yrityksiltä. Eettisesti kestävä yritystoiminta on Nikkasen mukaan mahdollista, mutta se vaatii paitsi kuluttajien valistuneita valintoja ja julkisuuden painetta myös poliittista sääntelyä.

Hanna Nikkanen on osoittanut vastaavaa perusteellisuutta myös tutkivan journalistin työssään käsitellessään muun muassa digitaalisia oikeuksia, Latinalaista Amerikkaa, siirtolaisuutta ja kansalaisaktivismia. Nikkanen on ollut mukana kehittämässä avoimeen verkkojournalismiin pyrkivää Indymedia-verkostoa sekä toiminut verkkolehti Fifin päätoimittajana.

Totuus on, että nykyiset mellakat alkoivat, kun paikallinen seura hävisi marokkolaisseuralle 0-3 jalkapallossa. Ottelun jälkeen alkaneiden mellakoiden – länsisaharalaislähteiden mukaan saharalaisen katsojan puukotuksen – jälkeen Marokon turvallisuusviranomaiset aloittivat länsisaharalaisväestöön kohdistuneet voimatoimet, jotka jatkuvat edelleen. Kuolleita on saharalaislähteiden mukaan kymmeniä. Tapahtumista on runsaasti kuvamateriaalia verkossa.

Tällä hetkellä Marokon turvallisuusviranomaiset käyvät talo talolta läpi saharalaisten asuinalueet pidättäen nuoria miehiä. Marokkolaisten siirtolaisten – joita alueelle siirrettiin erityisesti vuoden 1991 jälkeen mahdollisen kansanäänestyksen varalta – asuinalueilla tätä ei tapahdu.

Jalkapallomellakka, joka ei ehkä alun perinkään ollut sellainen, jatkuu länsisaharalaisväestöön kohdistuvana sortona. Kansainvälinen media vaikenee.

Alla esimerkki kuvamateriaalista, jossa Marokon turvallisuusviranomaiset ampuvat aseettomaan ihmisjoukkoon.

Vallankumous kasvaa sisällämme, valtava tyytymättömyys ja pettymys, joka tuhoaa meidät ellemme löydä tämän energian purkamiseen kanavaa, joka haastaisi vallitsevan status quon ja antaisi jonkinlaista toivoa. Viimeinen pisara, joka sai sydämmemme hakkaamaan kiihkeästi turhautumisesta ja epätoivosta, oli 30. marraskuuta, kun Hamasin virkailijat tulivat Sharek Youth foorumiin – johtava nuorten järjestö (www.sharek.ps) – agressiivisina aseineen ja valheineen. He heittivät kaikki ulos. Toiset vangittiin ja Sharekin työskentely kiellettiin. Muutaman päivän päästä mielenosoittajia Sharekin edessä hakattiin ja joitakin pidätettiin. Me todella elämme painajaisessa. On vaikea löytää sanoja kuvaamaan sitä painetta, jonka alla elämme. Selviydyimme juuri ja juuri operaatio Valetusta lyijystä, jossa Israel pommitti meiltä paskat housuun ja tuhosi tuhansia koteja ja vielä suuremman määrän elämiä ja haaveita. He eivät pääseet eroon Hamasista, kuten oli tarkoitus, mutta he todellakin pelottelivat meidät loppuelämäksemme ja jättivät traumaperäisen stressin oireyhtymän kaikille etenkään kun ei ollut mitään paikkaa, minne olisi voinut paeta.

Me olemme nuorisoa, jolla on raskas sydän. Me kannamme sellaista painolastia, että on vaikea edes nauttia auringonlaskusta. Kuinka siitä voisi nauttia, kun tummat pilvet peittävät horisontin ja synkät muistot tulevat mieleen aina kun suljemme silmämme? Me hymyilemme vain kätkeäksemme kivun. Me nauramme unohtaaksemme sodan. Me haaveilemme vain estääksemme itsemurhan tässä ja nyt. Sodan aikana me tunsimme, että Israel haluaa pyyhkiä meidät maailmankartalta. Viimeisten vuosien aikana Hamas on tehnyt kaikkensa hallitakseen ajatuksiamme, käyttäytymistämme ja pyrkimyksiämme. Me olemme ohjuksiin tottuneiden nuorten ihmisten sukupolvi, joka pyrkii vaalimaan mahdottomalta tuntuvaa tehtävää normaalista ja terveestä elämästä. Massiivinen ärhäkän syövän tavoin yhteiskuntaamme levinnyt järjestö sietää meitä vain vaivoin aiheuttaessaan sekasortoa ja raivatessaan tieltään tehokkaasti kaikki elävät solut, ajatukset sekä unelmat ja halvaannuttaa kansan terrorisoivalla hallinnollaan. Puhumattakaan vankilasta, jossa elämme – vankila, jota ylläpitää niin kutsuttu demokraattinen valtio.

Historia toistaa itseään kaikkein julmimmalla tavalla eikä kukaan näytä välittävän. Meitä pelottaa. Täällä Gazassa meitä pelottaa, että meidät pannaan vankilaan, kuulustellaan, lyödään, kidutetaan, pommitetaan, tapetaan. Meitä pelottaa elää, koska jokainen askel pitää miettiä ja ottaa harkitusti. Kaikkialla on rajoituksia. Me emme voi liikkua kuten haluaisimme. Sanoa mitä haluaisimme. Tehdä mitä haluaisimme. Joskus emme voi edes ajatella mitä haluamme, koska miehitys on valloittanut aivomme ja sydämmemme niin kauhealla tavalla, että se sattuu ja saa meidät haluamaan vuodattaa loputtomia pettymyksen ja vihan kyyneliä!

Me emme halua vihata. Emme halua tuntea sellaisia tunteita. Emme halua enää olla uhreja. RIITTÄÄ! Tarpeeksi kipua. Tarpeeksi kyyneleitä. Tarpeeksi kärsimystä. Tarpeeksi kontrollia, rajoituksia, epäoikeudenmukaisia oikeutuksia, terroria, kidutusta, tekosyitä, pommituksia, unettomia öitä, kuolleita siviilejä, synkkiä muistoja, kolkkoa tulevaisuutta, sydäntä särkevää nykyhetkeä, häiriintynyttä politiikkaa, fanaattisia poliitikkoja, uskonnollista paskapuhetta, tarpeeksi pidätyksiä! ME SANOMME: LOPETTAKAA! Tämä ei ole tulevaisuus, jonka me haluamme!

Me haluamme kolmea asiaa. Me haluamme olla vapaita. Me haluamme kyetä elämään normaalia elämää. Me haluamme rauhaa. Onko se liikaa pyydetty? Me olemme nuorista ihmisistä koostuva rauhanjärjestö Gazassa ja muualla, jotka eivät lepää ennen kuin totuus Gazasta on kaikkien tiedossa koko maailmassa ja sellaisella tasolla, ettei hyväksyttyä hiljaisuutta ja räikeää välinpitämättömyyttä enää sallita.

Tämä on Gazan nuorten manifesti muutoksen puolesta!

Me aloitamme tuhoamalla miehityksen, joka ympäröi meitä. Me vapaudumme tästä henkisestä eristyksestä ja saavutamme arvokkuutemme ja itsekunnioituksemme takaisin. Me kannamme päämme pystyssä, vaikka kohtaammekin vastarintaa. Työskentelemme päivin ja öin muuttaaksemme nämä surkeat olosuhteet, joissa elämme. Me rakennamme unelmia sinne, missä kohtaamme muureja.

Me toivomme ainoastaan, että sinä – kyllä, juuri sinä joka luet tätä julkilausumaa juuri nyt! – voisit tukea meitä. Jotta tietäisit miten, ole hyvä ja kirjoita seinällemme tai ota meihin suoraan yhteyttä: freegazayouth@hotmail.com

Me haluamme olla vapaita, me haluamme elää, me haluamme rauhaa.

VAPAUTTAKAA GAZAN NUORET!

(Gaza Youth Breaks Out GYBO)

http://img651.imageshack.us/img651/4338/hallaaho1208283b.jpg

Lenita Airisto on puolestaan alkanut hehkuttaa Chilen fasistidiktaattori Augusto Pinochetin saavutuksia. Airiston mukaan Pinochetin tavoitteet olivat jaloja: tärkeimpänä tehtävänään Pinochet piti näet kommunismin vastustamista. Airisto myös totesi, että Chilen talous on parhaassa kunnossa latinalaisessa Amerikassa ja että tämä on Pinochetin diktatuurin ansiota. Kunnia tästä kaikesta kuuluu Pinochetin harjoittaman Milton Friedmanin talouspolitiikan oppien harjoittamiselle.

Täältä lisää:

http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=5&id=1229